Mites tämä nyt aloittaa? En ole koskaan ennen mitään edes blogin tapaista kirjottanut, mutta aattelin nyt kokeilla mitäköhän tästäkin tulee.
Tänään oli taas harvinaisen huono päivä, hirveän yksinäistä. Aamupäivällä oli tosi paljon energiaa, sain vihdoinkin asuntoa siivottua ja lenkilläkin jaksoin pitkästä aikaa käydä. Päivällä kävin kavereiden kanssa keskustassa kahvilla, se oli ihan kivaa vaikka en kauaa kerennytkään olemaan..
Kun tulin takaisin kotiin, helvetti alkoi. Niin älyttömän yksinäistä, jotenkin tuntuu, että kukaan ei haluaisi nähdä mua, olen pelkkä taakka kavereilleni. Ollaan nyt tavattu muutaman kerran ihan mahtavan tytön kanssa, ja ai että oon ollut onnellinen ne hetket. Tuntuu et olisin todella ihastunut häneen, aluks musta tuntu et tunne ois molemmin puolista, mut nyt se on jotenkin muuttunut.. Eilen uskalsin kertoa hänelle, että tykkään hänestä. Hän kertoi myös tykkäävänsä minusta, jotenkin tämä tuntui hyvältä, jotenkin taas ei miltään.. Jotenkin vaan tuntuu, että hän ois sanonut sen säälistä tai jotain..
Elämä on ajoittain niin vaikeeta, kun on yliherkkä ihmisten reaktioille(verbaalisille ja eleille) ja syömishäiriö joka heijastaa kaiken näköisiä itsetunto ongelmia.
Kova on odotus jo, koulu alkaa parin viikon päästä.
Koitan muistaa tänne aktiivisesti päivitellä kuinka elämä rullaa, toivottavasti jotakuta kiinnostaa!